Alvar Aalto tunnetaan niin Suomessa kuin koko maailmassa uraa uurtavana funktionalistisena muotoilijana sekä arkkitehtinä. Hän syntyi Kuortaneella 1898 ja kuoli 1976. Aalto teki Helsingissä Teknillisessä korkeakoulussa arkkitehtuuritutkinnon. Opiskelujensa jälkeen hän aloitti oman arkkitehtitoimistonsa pidon Jyväskylässä.

Yksi hänen tärkeimmistä töistään oli funktionaalisen Tuberkuloosiparantolan suunnittelu Paimioon vuosina 1929-1933. Tämä projekti aloitti hänen uransa huonekalujen muotoilijana, sillä hän suunnitteli itse koko rakennuksen sisustuksen, huonekalut sekä valaistuksen. Tässä rakennuksessa yhdistyivät käyttäjälähtöiset arkkitehtuuriset tarpeet sekä tarkoituksenmukaisuus.

Alvar Aalto oli siis monipuolinen aikansa designeri, jonka nimi tulee vastaan yhä edelleenkin monissa erilaisissa yhteyksissä.

Alvar Aalto-design

Alvar Aallon suunnittelemat huonekalut nostivat hänet pinnalle 1930-luvulla. Näitä esiteltiin ympäri maailmaa erilaissa maailman näyttelyissä, joten suomalaisen suunnittelijan maine kiiri laajalle. Alvar Aalto perusti vaimonsa arkkitehti Aino Aallon, Maire Gullichsenin sekä Nils-Gustav Hahlin kanssa Artek-nimisen yrityksen, jonka avulla tuotettiin Aallon huonekaluja sekä valaisimia, mutta myös tehtiin suomalaista muotoilua tunnetuksi maailmalle.

Aallolla oli tavoite suunnitella sellaisia koko kansan huonekaluja, jotka olisivat mahdollisimman käteviä. Tässä hän onnistuikin, sillä Aallon neljä jalkaa omaava jakkaramalli on edelleenkin suosittu. Tämän valmistamiseksi hän oli kehittämässä erilaisia puumateriaalin työstömenetelmiä, jotta jakkaran jalat saatiin taivutetuiksi. Aalto kehitti myös niin sanotun L-jalkatekniikan, jolla huonekalun jalat saatiin kiinnitettyä suoraan pöytään tai tuoliin. Tämä innovaatio suojattiin patentilla vuonna 1933.

Hän suunnitteli myös elegantteja valaisimia sekä lasiesineitä. Esimerkiksi Aallon Savoy-lasimaljakkoa on pidetty maailman tunnetuimpana lasiesineenä. Myös Aalto-maljakot ovat olleet maailmalla käsite.

Alvar Aalto oli valtavan tuottelias ja hänen suunnittelutöihinsä kuului niin ravintoloiden kuin muistomerkkien suunnittelua.

Hänen arkkitehtuurisista töistään mainittakoon Viipurin kirjastorakennus, Villa Mairea, Suomen paviljongit Pariisin 1937 sekä New Yorkin 1939 Maailmanäyttelyissä.

Kaiken kaikkiaan hän oli erittäin monipuolinen suunnittelija, joka toimi monella kentällä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Hänelle oli tyypillistä se, että hän käsitteli hankkeitaan aina kokonaisuutena. Hänellä oli kiinnostus eri materiaaleihin, kuten lasiin ja luonnonmateriaalien käyttöön. Hänen huonekalusuunnittelunsa perustui siihen, että kodin arjesta tehdään kauniimpi erilaisin käytännöllisin ja esteettisin huonekaluin.